torstai 5. maaliskuuta 2015

Kruununsa menettänyt (eli pieni hiushistoriikki sekä kokemuksia hiustenlähdöstä)

Hiustenlähtö. Raju ja odottamaton sulkasato, joka saa peilikuvan muuttumaan lyhyessä ajassa aika radikaalisti. Mistä se voi johtua? Millaisia tunteita se herättää? Ja se tärkein kysymys: kuinka siitä selvitään? Aihe on kovin henkilökohtainen, mutta halusin jakaa täällä oman tarinani koska tiedän etten ole ainoa tämän asian kanssa painiskeleva. Tästä tulee luultavasti kilometripostaus, vaikka kuinka yritän tiivistää aiheeseen liittyvät kokemukseni ja ajatukseni. Ehkäpä joku saa tästä kuitenkin itselleen vertaistukea tai jonkinlaista lohdutusta, ainakin toivon niin :)




Uskoisin, että hiukset ovat monelle meistä iso osa omaa tyyliä, persoonallisuutta ja ehkäpä myös keino tuntea itsemme kauniiksi tai naisellisiksi. Nykyään meillä on lähes rajattomat mahdollisuudet vaikuttaa hiustemme ulkonäköön, ja omakin hiustyylini on vuosien varrella vaihdellut tummasta vaaleaan, polkkatukasta pitkiin hiuksiin ja suorasta kiharaan. On ollut pidennyksiä ja hurjia värjäyskokeiluja. Tähän alkuun eräs kuva vuosien takaa ajalta, jolloin hiukseni vielä voivat vallan mainiosti. Väri oli omani, eikä hiuksiin tai ulkoiseen olemukseen muutoinkaan (kuten kuvasta näkyy..) liittyviä asioita tullut juurikaan mietittyä tai murehdittua. Nykyisessä tilanteessa on vaikeaa uskoa että minullakin on joskus ollut tuollainen tukka!




Minähän olen tunnetusti näitä "tukka hyvin kaikki hyvin"-tyyppejä. Fiilis on kokonaisvaltaisesti hyvä niinä päivinä kun tukka asettuu nätisti, ja villinä sojottava kuontalo taas saa olon muutenkin äreäksi. Tuttua kellekään? Hiustenlähdön myötä hiusteni määrä puolittui, ja peilikuvani muuttuikin lyhyessä ajassa melkoisen erilaiseksi. Oli opeteltava uudenlainen asennoituminen omaan ulkonäköönsä. Ja oikeastaan itseensä muutoinkin. Tuolta kaikista pahimmalta ajalta ei juurikaan ole kuvia, koska kameraa tuli juostua piiloon vielä vikkelämmin kuin nykyään... Hiustenlähtöni alkoi siis äkillisesti syksyllä 2012. Seuraava kuva on otettu alkusyksystä, ennen sulkasatoni alkamista.



Hiustenlähtöön voi olla hyvin monenlaisia syitä, ja usein käykin niin ettei yhtä selkeää syytä löydetä. Oma lukunsa ovat tietysti sairauksiin tai niiden hoitoihin liittyvä hiustenlähtö, toisaalta taas meillä muutoin terveillä ihmisillä esim. stressi tai hormonitoiminnan vaihtelut sekä toki myös geeniperimä vaikuttivat siihen, kuinka hyvin hiukset päässämme pysyvät. Omalla kohdallani uskon hiustenlähdön olevan nimenomaan hormonitasapainon heittelystä johtuvaa. Tämä karvanlähtö alkoi nimittäin pari kuukautta sen jälkeen kun lopetin hormonaalisen ehkäisyn käytön.  Vaikka pillereiden lopettamisesta oli monia hyötyjä ja voin muutoin paljon paremmin nyt kuin niitä syödessäni, tuli raju hiustenlähtö kuitenkin ikävänä yllätyksenä. Yhtäkkiä peilistä katsoi joku outo tyyppi, jonka harvenevaa kuontaloa yritin itku silmässä asetella jotenkuten järkevästi. Hiuksia lähti erityisesti päälaelta, otsalta ja ohimoilta. Näillä kohtaa kasvaa edelleen melkoinen määrä uutta, ohutta "vauvahiusta", joka elää täysin omaa elämäänsä, eli sojottaa villisti milloin mihinkin ilmansuuntaan (ei koskaan kuitenkaan sinne mihin sitä yritän asetella...)

Kanssaihmisten (lääkäreistä nyt puhumattakaan...) asenne hiustenlähdöstä kärsivää kohtaan ei aina ole kovin kannustava tai lohduttava...

"Älä valita, kasvaahan ne takaisin!"
"En mä ainakaan huomaa mitään eroa"
"Nehän on vain hiukset! On ihmisillä suurempiakin murheita"

Niimpä niin, sehän on vain tukka. Ei siitä oikein kehtaa valittaa, vaikka joka aamu katselisikin omaa peilikuvaansa tippa linssissä. Voiko ulkonäköön liittyvän itsetuntonsa rakentaa hiusten varaan? Ilmeisesti minä olin aika pitkälti tehnyt niin. Samalla en kuitenkaan halunnut olla ihminen joka valittaa jostain niin mitättömästä asiasta kuin päässä kasvavien karvojen määrästä. Aika ristiriitaiset fiiliksethän tuosta tilanteesta väistämättä seurasi. Vuosi 2013 olikin pidennyskokeilujen aikaa. Mukavaa vaihtelua olivat toisaalta nekin, mutta lopulta mukavuudenhalu voitti. En jaksanut hoitaa, huoltaa ja muotoilla pidennyksiä niin paljon kuin ne olisivat vaatineet.




Kun hiuksia alkoi lähteä valtavat määrät, turvauduin hädissäni monenlaisiin lisäravinteisiin, kuten prioriniin tai muihin biotiinia sisältäviin tuotteisiin. Uusia hiuksia alkoikin kasvaa rutkasti lisää, mutta varsinaiseen hiustenlähtöön ei tuntunut auttavan mikään. Paitsi aika. Pahin jakso kesti ehkä puolisen vuotta, jonka jälkeen hiuksia irtosi päivittäin enää sellainen normaalilta tuntuva määrä. Jatkoin lisäravinteiden syöntiä, ja uudet hiukset kasvoivatkin ilahduttavaa vauhtia! Täysin entiselleen hiukset eivät koskaan palanneet, ja tuskin palaavatkaan. Rytäkässä nimittäin koko hiuslaatuni muuttui hennommaksi ja (jostain käsittämättömästä syystä...) kiharaksi. Olen kuitenkin iloinen että uutta tukkaa kasvaa, eli ihan peruukkiostoksille ei tarvinnut lähteä. 
Hiukseni ovat siis nykyään hyvin ohuet, vaikka luonnonkihara (mikä on toisaalta onni!) saakin ne ehkä näyttämään hieman paksummilta. Hennoissa hiuksissa on kuitenkin jotain hyvääkin: ne kuivuvat nopeammin, hiusten muotoilu (kihartaminen/suoristaminen) sujuu nopeammin, ja hiusten pesu- ja muotoilutuotteita kuluu toki vähemmän. Kampaajakäynneiltäkin suoriutuu huomattavasti entistä lyhyemmässä ajassa.


Tältä (suoristetut) hiukseni näyttävät nyt. Kävin juuri toissapäivänä kampaajalla, joka myöskin hämmästeli ohimoilla kasvavien vauvahiusten määrää. Kasvatusprojekti jatkuu edelleen. Yritän hoitaa tukkaa mahdollisimman hellästi ja panostaa hyviin pesu- ja muotoilutuotteisiin. Niin ja pysytellä erossa pidennyksistä, vaikka pitkä kesätukka houkuttelisikin kovasti...

No mutta kuinkas on, löytyykö sieltä kohtalotovereita? Millainen/kuinka tärkeä osa omaa persoonallisuutta tai ulkonäköä hiukset sinulle ovat? Mielelläni kuulisin teidän ajatuksianne aiheesta :)




15 kommenttia:

  1. Voin vaan koittaa kuvitella sen ikävän tunteen kun hiuksia lähtee "liikaa". Itselle omat pitkät hiukset on valtava pala identiteettiä, olisin ihan hukassa ilman näitä. Vuosien mittaan nää on ohentunut ihan kamalasti, mutta onneks vielä iha hyvältä näyttää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin se menee, orpo on olo ennen kuin tottuu uudenlaiseen peilikuvaansa. Sinulla on kyllä edelleen upeat pitkät hiukset!

      Poista
  2. Mulla oli kans joskus vaihe, jolloin hiuksia lähti kamalasti! Epäilen että kyseessä oli yksi läkitys joka oli silloin aloitettu ja siihen yhdistettynä stressi ym.. Suihkussa käydessä käsiin jäi valtava tuppo hiuksia ja huomasin kuinka varsinkin hiusraja alkoi karata.. Kyllä täytyy myöntää että vaikka tukka ei oo ollut se kaikista tärkein juttu mulle, niin sellainen radikaali muutos ja pelko kaljuuntumisesta kävi hiukan ahdistamaan! Onneks se sitten helpotti ja nyt on hiusraja palautunut suht normaalille paikalleen..:) Muistan kyllä sit nuo vauvahiukset jotka alkuun tahtoivat sojottaa minne sattuu! :,D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näiden vauvahiusten (ja kiharan) ansiosta sitä on tänä keväänä tosi trendikäs. Hiukset elää ikuista 70/80-lukua... Suihkussa käydessä hiuksia tosiaan lähtee eniten, muistan itsekin kun niitä pesukertoja aina odotti kauhulla. Mukava kuulla että sinulla ongelma jäi vain väliaikaiseksi, vaikka kovasti se säikäyttää joka tapauksessa. Kiitos Maria kommentista!

      Poista
  3. Tiedän tunteen.Multa alko lähtemään hiuksia teini ikäsenä ihan kauheesti ja tosiaan puolet tukasta katosi..Olen ollut kauheen tarkka sen jälkeen hiuksistani.Viime vuonna kuitenkin laihdutin raskauskilot pois mikä aiheutti monen kuukauden hiustenlähdön.Joka kerta kun pesen hiuksiani tai föönään niitä niin masennun kuinka ohuiksi hiukseni ovat meneet.Tiedän että ne kasvavat takaisin mutta siinä menee monta vuotta :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, eli teinivuosina oli minullakin samanlainen sulkasato. Taitaa tosiaan se mokoma hormonitoiminta tehdä temppujaan. Sinun hiukset näyttää aina niin upeilta, vaikka tiedän vallan hyvin kuinka itsestä hiustenlähtö tuntuu aina yhtä kamalalta, huomasipa sitä kanssaihmiset tai ei. Aikaahan siihen palautumiseen tosiaan menee varsinkin jos hiukset ovat olleet hyvin pitkät. Eli hiuksia (ja kärsivällisyyttä) kasvatellessa täälläkin...

      Poista
  4. Olen ollut toistaiseksi onnekas ja välttynyt suuremmalta sulkasadolta vaikka keho onkin aikamoisissa hormonimyrskyissä käynytkin! Mutta työn puolesta olen nähnyt jos jonkinmoista kuontaloa ja kohtaloita, ja kyllä aika monelle naiselle ne hiukset on se kruunu. Ikävää on se ettei aina noin radikaalilta kuulostavan hiustenlähdön syytä saada selville, mutta epäilen vahvasti että olet oikeilla jäljillä, kropan hormonikoneisto on aika voimakas kapistus ja lisähormonit tai niiden lopettaminen voi tehdä kummia. Inhottavaa kun olet saanut tuollaista kommentointia osaksesi! Vaikka kyseessä on "vain" hiukset, niiden merkitystä itsetunnolle ei pitäisi kenenkään vähätellä! Mua kun ei ole siunattu kovin kummoisella naamavärkillä, turvaudun kyllä hiuksiini ja olisi kova pala jos niitä rupeis runsaasti lähtemään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin minäkin sen koen. Nätit hiukset olivat se ainut kaunistus, ja ilman niitä olo tosiaan melkoisen orpo, kunnes uudenlaiseen peilikuvaan alkoi pikkuhiljaa tottua. Sun naamavärkistä mun täytyy kylläkin nyt olla täysin eri mieltä ;) <3 Kun on noin klassiset ja luonnonkauniit piirteet, ei hiusten mallilla juurikaan ole väliä, hyvältä näyttää jokatapauksessa.

      Poista
  5. Oij ihana postaus! Täällä hiukset ovat kyllä kaikki kaikessa. Mulla ei sinänsä hirveesti hiuksia oo koskaan lähtenyt, mutta nyt kun usean vuoden oon hiustenpidennyksiä käyttänyt niin ovathan ne ohentuneet ja ohentuvatkin joka huollon yhteydessä. Silti mulla on kyllä tukkaa hirvee määrä.:'D Ja pitennykset paksuntaa, en oo ottamassa vielä pois pitkiin aikoihin sillä rakastan niitä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelinkin Kata että siellä on toinen hiusfriikki :) Itsekin aikoinaan ilahduin siitä kuinka pidennysten myötä sai taas edes hetkeksi pitkän ja paksun tukan takaisin, olihan sitä kiva fiilistellä :) Jos vaan löytyisi osaava ja helläkätinen tekijä sekä oikea tekniikka, niin voisinpa vielä pidennyksiä kokeilla, tai tuuhennoksia ainakin. Kiitos Kata kommentista!

      Poista
  6. Olipas ihana postaus sulta, jotenkin koskettava:D♥ hiukset ovat kyllä suuri osa omaa persoonaa, joten ei mikään ihme että tuntee olonsa kurjaksi niiden lähtiessä. Kyllä sitä itseäkin harmittaisi jos puolet kuontalosta putoaisi pois, näin paksut hiukset omaavana sitä on vain hankala ymmärtää toisen murheita tukasta. Mutta ihanat hiukset sulla nytten, ei todellakaan näytä ohuilta!♥

    VastaaPoista
  7. Mitkä e-pillerit lopetit? Kauanko sinulla kesti hiustenlähtö kaiken kaikkiaan? Kauanko meni lopetuksesta kun hiukset alkoivat lähtemään? Kyselen siksi, koska itselleni asia on ajankohtainen ja hiuksia lähtenyt jo 4kk, kokoajan mietin e-pillereiden uudestaan aloitusta, koska hiustenlähtö häiritsee niin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yasminet lopetin ja hiustenlähtö alkoi n.3kk lopetuksen jälkeen. Hiukset eivät koskaan palautuneet sellaisiksi kuin olivat pillereitä syödessäni, mutta kaikista akuutein hiustenlähtö loppui muistaakseni noin reilu vuosi sen jälkeen kun jätin pillerit.

      Toivotaan että sinulla pian helpottaa! Muistan kyllä kuinka kurjalta se alkuvaiheessa tuntui :( Ohuempaan tukkaan olen jo itse tottunut, mutta aikaa se kyllä vei!

      Poista
  8. Kiitos vastauksestasi! :) Löysin sen vähän jäljessä, minulla hiustenlähtö jatkuu vielä ja tosiaankin uus hius on huomattavasti hennompaa kun ennen. Ennen yksittäinen hius oli paksu ja sileä. Nyt se on todella hento ja takkuuntuu helposti.
    Lopetin myöskin Yasminit joten taitaa olla yhtäläisyyttä.
    Lääkärissä kävin ja sain mukaani Spironolactone nimistä lääkettä (sisältää samaa mitä yasmineissa on) ja tällä pitäisi sitten saada hiukset vahvistumaan.

    VastaaPoista