torstai 22. tammikuuta 2015

#turkitontyyli vai eettinen turkis?

Odottelin eilen kylmissäni bussia miltei parinkymmenen asteen pakkasessa, kun huomioni kiinnittyi samalle pysäkille saapuvaan naiseen. Jo kaukaa ihastelin rouvan lämpimän näköistä ja persoonallista asukokonaisuutta, johon kuuluivat huopikkaat sekä hauskan näköinen, värikäs talvihattu. Mutta sitten hän tuli tarpeeksi lähelle erottaakseni, mistä takki oli tehty. Enkä voi sille mitään, mutta aidon turkiksen nähdessäni saan joka kerta kylmiä väreitä. Asiaan perehtymätön (kuten minä) ihminen ei toki aina erota, onko kyseessä aito vai keinoturkis, varsinkaan asusteissa käytettyjen somisteiden kohdalla aidon tunnistan lähinnä vain hinnasta. Tämän rouvan polvipituinen luomus näytti kuitenkin niin aidolta, että tunsin oloni hieman vaivaantuneeksi seistessäni metrin päässä hänestä.


Yllä oleva kuva on animalian juliste vuodelta 1989. Pysättävä otos ja teksti olivat osa animalian ensimmäistä suurta turkisten vastaista kampanjaa. Olen seurannut sosiaalisessa mediassakin parhaillaan näkyvää animalian turkistarhaton suomi 2025 -kampanjaa, jossa juuri nyt on mukana myös monia julkisuudesta tuttuja henkilöitä välittämässä viestiä turkittoman tyylin puolesta. 


 T-paita ja kangaskassi: Animalia Shop

Turkikset ja turkistarhaus ovat itselleni niin vahvasti ikäviä tunteita herättäviä asioita, että jopa aiheesta kirjoittaminen tuntuu raskaalta, vaikka koenkin asian esille nostamisen äärettömän tärkeäksi.  Jokainen varmasti on kuullut tarinoita ja nähnyt ehkä videomateriaaliakin siitä, millaisissa hirvittävissä oloissa turkiseläimiä pidetään. Jotenkin on pelottavaa edes ajatella, että maailmasta vielä löytyy ihmisiä jotka voivat kohdella eläimiä tuolla tavalla. Ostamalla tarhatun turkistuotteen hyväksymme samalla tuon kaiken julmuuden. 

Entä turkiksen edut sitten, onko sellaisia olemassakaan? Materiaalina turkis on toki kestävä, pitkäikäinen ja tietysti lämmin, mutta merkitsevätkö nämä mitään nykypäivänä, kun pakkasista selviytymiseen on tarjolla monia muita, eettisempiä ja aivan yhtä lämpimiä vaihtoehtoja. Turkiksen ajatellaan (tai ainakin ennen ajateltiin) olevan myös kaunis luksustuote, ja kantajalleen myös jonkinlainen statussymboli, mutta onko turkis jo sellaisenakin menettänyt asemansa täysin? Ja lopuksi se kaikkein mielenkiintoisin kysymys: voiko turkiksen missään tapauksessa sanoa olevan eettinen? 


Eräs hyvin mielenkiintoinen turkistuotteiden mallisto on suomalaisen suunnittelijan Marita Huurinaisen Wild Fur. Malliston kaikki turkismateriaali on hankittu luonnonturkisyhdistyksen kautta, joka puolestaan ostaa turkikset suoraan luvanvaraisilta metsästäjiltä. Nämä eläimet ovat siis vapaana luonnossa kasvanutta kantaa, jota on pakko harventaa esim. kannan tasapainottamiseksi, tautien leviämisen ehkäisemiseksi tai muiden eläinlajien suojelemiseksi. Ennen tätä nämä eläimet vain tapettiin, nyt niiden turkikset kuitenkin hyödynnetään. Samalla periaatteella toimii myös helsinkiläinen Onar. Villieläinten karvan lisäksi Onar hyödyntää myös vintage turkista sekä eurooppalaisen ruokateollisuuden sivutuotteina syntyneitä materiaaleja, kuten lampaantaljoja.



Kuvat: onarstudios.com

Voisin periaatteessa pukea tällaisen villiturkiksen päälleni, mutta... Turkikset herättävät aina vahvoja tunteita, mielipiteitä ja reaktioita. Ulkoapäin on mahdotonta sanoa, onko jonkin ihmisen päällä oleva turkis tuotettu eettisesti vai ei. Onko eläin juossut vapaana metsässä vai elänyt kärsivän ja surullisen lyhyen elämänsä pienessä likaisessa kopissa, vain tullakseen tapetuksi turkkinsa tähden. Entä tekoturkikset, joista osa ainakin näin maallikon silmään on varsin aidon näköistä tavaraa. Itsekin omistan muutamia kenkiä ja takkeja, joissa on koristeena tekoturkista. Voiko joku ajatella että olen valinnut tekoturkiksen pelkästään hintaluokan enkä eettisyyden vuoksi. Riittääkö minulle, että itse tiedän kantavani päälläni vain teko- tai eettistä turkista? Välitänkö silti ihmisille turkikseen pukeutumisellani jonkin tietynlaisen mielikuvan?

Tämän pienen pohjustuksen jälkeen toivon edes hieman sohaisseeni ampiaispesää, sillä heräsipä teillä aiheesta millaisia ajatuksia tahansa, minä haluan kuulla niitä! Onko eettistä turkista olemassakaan? Millainen imago turkiksella nykypäivänä on? Voiko sitä mummolta perittyä vanhaa (aito)karvahattua nyt enää pitää? Mitä mieltä olette, kertokaa!



5 kommenttia:

  1. Mä olen kyllä kans turkistarhausta vastaa enkä pysty katsomaan kyseisiä videoita itkemättä. Ihan hirveetä :(Tokihan pidin silti nahkakenkiä.. meidän sohva on nahkaa jne ja onhan ne eläimestä peräisin. En omista silti yhtään turkista. Keskustelin kerran erään turkiksia myyneen tutun kanssa joka perusteli sen niin että "no nehän on vaan tarhaeläimiä" no joo ehkä ovat mutta silti eläimiä. Tuntevia eläimiä. Hmmm.. ei ehkä liity varsinaisesti aiheeseen, mutta oon maalaistalosta kotoisin jossa iskä metsästää, hyödyntää lihan ja myy turkikset eteenpäin jotka itse pyytää. En oo silti koskaan ajatellut sen olevan väärin. Enempi minusta on väärin jos ois vastaan metsästystä, mutta silti ite söis vaikka häkkikanaa. Eli koitan nyt varmaan sanoa että tuo luonnonturkisyhdistys kuulostaa minun korvaan jopa hyvältä ja rehdiltä.. luonnollisemmalta kuin tarha.. sori oon vähä väsyny jos on vähä sekava setti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sain setistä selvää :) <3 Samoilla linjoilla kanssasi olen, eli jos kerran villieläin metsästetään, on enemmän kuin järkevää hyödyntää kaikki eläimestä saatava materiaali, lihojen lisäksi myös turkki.

      Kiitos Tania kommentista!

      Poista
  2. Näin siinä käy kun julkaisee kommentteja uudella puhelimella...rähmäkäpälä onnistui vahingossa poistamaan yhden, vaikka piti julkaista.

    Anteeksi Vivian <3 Pahoittelen tunarointia, mutta kopsailin kuitenkin kommenttisi tekstin tähän :)

    "Itse en myöskään hyväksy aitoja turkiksia, mutta en ihan niin pahalla katso, jos se on käytettynä hankittu tai saatu. Ihastuin viime vuonna yksiin kenkiin, mutta jonkin aikaa kenkiä tutkaillessani selvisi, että pörröinen koriste niissä oli kania. En ostanut, enkä haluakaan enää ostaa vaikka muuten kengät ovat niin pirun kauniit. En vaan usko, että voisin pitää niitä kenkiä tietäessäni niissä olevan kania ja varsinkin, kun ei tiedä miten se karva on kanilta saatu. Mielikuvaksi tulee vain se karmiva nylkemisvideo, mikä pyöri uutisissa viime vai toissa vuonna. Huh. :("

    Näin itsekin vilauksen tuosta videosta silloin :/ Kyllä jäisi kaninkarvaiset kengät ostamatta, vaikka olisivat kuinka kauniit tahansa.

    VastaaPoista
  3. Ajatuksia herättävä kirjoitus tosiaan. Mielestäni edes ajatuksen tasolla turkiseläinten tarhaus ei vaan kuulosta muulta kuin kaamealta. Onhan se toki elinkeino jollekin, mutta itse soisin sen olevan jo hiipumaan päin oleva ammatti. Ihmiset pystyvät elämään ilman turkkeja ja minun mielestäni sellainen pitkä turkistakki on enemmän ällöttävän näköinen kuin jotenkin ihailtava. Uskoisin, että sitä ei enää nykyaikana pidetä statussymbolina, mene ja tiedä sitten. Tekopörröt ovat mielestäni kauniita, enkä itse ainakaan koe saavani millään lailla turkismyönteisiä viestejä niitä pitäviltä: vaikka karvat (vaatteissa) on pop, silti on valittu mieluummin se tekaistu karva kuin oikea.

    Sitten toisaalta tulee itselle väkisinkin tekopyhä olo. Sen lisäksi että ihminen ei tarvitse nykymaailmassa turkista, pärjää ihminen ilman lihaakin. Silti myös karjaa kasvatetaan vain sitä varten, että se päätyy minun (olenhan lihansyöjä) ja aika monen muun lautaselle. Toki lihakarjalla on yleensä vähän väljemmät olot kuin turkistarhan raasuilla, mutta onko sekään nyt niin hohdokasta elämää? Varsinkin kun kuulee juttuja tuon tuosta kuinka eläimet ovat suurinpiirtein hukkumaisillaan omaan p*skaansa.

    Hienoa silti, että vapaina kulkevia eläimiä ei "vain" tapeta, vaan niiden jäämät myös hyödynnetään (kuulostaapa kauhealta ja raadolliselta kun sen kirjoittaa!). En silti itse laittaisi ehkä sellaistakaan karvaa päälleni. Tekopörrön kannattajana olen mieluumin, aika vähän löytyy omasta kaapista tosin sitäkään vaihtoehtoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, lihansyönti on nykymaailmassa ihan yhtä vähän pakollista kuin turkikseen pukeutuminenkin. On kuitenkin ilo huomata, että kuluttajat tulevat näistä eettisistä vaihtoehdoista (myös ruuan suhteen) jatkuvasti tietoisemmiksi, ja tarjontaa on (hitaasti mutta varmasti) koko ajan enemmän. Lihansyöjälläkin on siis jatkuvasti entistä enemmän mahdollisuuksia valita, millaisista oloista tulevaa lihaa haluaa syödä. Tietoisuus omista valinnoista kuluttajana, se kai tässäkin postauksessa oli asia johon haluan ihmisiä herätellä.

      Kiitos Maaria että toit myös tuon näkökulman keskusteluun!

      Poista