lauantai 10. tammikuuta 2015

Kadotettu ja löydetty


"Älä jaksa vänistä, kyllä se innostus vielä löytyy! Tää marraskuu nyt on vaan ihan p*rseestä".


Olisi pitänyt uskoa neuvoa ystävältä, joka tuohon tyyliin kommentoi syksyistä manailuani siitä kuinka lenkkarit pölyttyivät eteisen nurkassa ja salivaatteet jossain laatikon pohjalla. Tuntui vaan niin perin oudolle, että innostus liikuntaa kohtaan katosi syksyllä ihan täysin. Kaikenlaista muuta liikuntaa siis, paitsi laahustavaa liikehdintää välillä sohva - jääkaappi. Peruskuntoa olen pyrkinyt pitämään yllä jo vuosikaudet, joten voinen sanoa siitä tulleen elämäntapa joka ei sen suurempia ponnisteluja enää vaadi. Syksyllä tilanne oli kuitenkin yhtäkkiä aivan toinen. Säännölliseen liikuntaan tottunut kroppani ei huutanutkaan enää lenkkipolulle, tanssitunneille tai kuntosalille. Sen sijaan nukkuminen, syöminen ja persauksen kasvattelu (sanoinko jo nukkuminen?) kotisohvalla olivat mielenkiinnon kohde numero yksi. Tunsin vain olevani niin kertakaikkisen puhki. Omaa saamattomuutta oli melkoisen vaikea hyväksyä, kun oli jo vuosien ajan tottunut liikkumaan säännöllisesti. Mitä siis oikein tapahtui?


1001152
Voihan olla, että elimistö yritti tuolla uupumuksella viestittää pääkopalle jotakin.  Esimerkiksi sitä, että voimia oli nyt säästettävä johonkin muuhun, kuten mielialan matalaksi vetävästä pimeydestä tai syksyn uuvuttavasta työtahdista selviämiseen. Jossain vaiheessa lopetin väkisin yrittämisen ja stressaamisen, ja lähdin liikkumaan vain niinä päivinä jolloin se tuntui hyvältä, eli noin 2-3 kertaa viikossa. Jos en jaksanut juosta, kävelin ja nautin raikkaasta ilmasta.


1001151

Kun uskalsin ottaa rennommin, sain myös pikkuhiljaa selvitettyä itselleni, millaista liikuntaa tässä elämäntilanteessa kaipaan. Olen muutoinkin ruuhkia, hälinää ja isoja ihmismassoja välttelevää ihmistyyppiä, eikä täydelle kuntosalille tai ryhmätunneille hilautuminen työpäivän jälkeen tuntunut mitenkään mielekkäältä. Liikaa valoa, melua ja ihmisiä. Niimpä päätin viimein irtisanoa kuntosalijäsenyyteni. En siis tällä kertaa vaihtanut salilta toiselle, vaan jäin pitkästä aikaa ilman minkään kuntokeskuksen jäsenyyttä. Miksi maksaa kun ei tule käytyä. Laskeskelin muuten säästäväni samalla vuodessa noin yhden ulkomaanmatkan verran...

1001153

Mutta. Sitten päädyin kokeilemaan pienempää salia, jossa ei ole ollenkaan ryhmäliikuntatunteja, mutta kuitenkin hyvä ja tarvittava määrä esim. laitteita ja painoja. Ja siellä saa olla rauhassa. Kukaan ei jonottele metrin päässä jalkaansa naputellen, koska oikein saat naama punaisena äherrettyä viimeiset vatsalihasliikkeesi loppuun saakka. Pukuhuoneessa on tilaa ja peseytymisrauhaa, ja usein käy jopa niin hyvä tuuri ettei salille satu samaan aikaan ketään. Jep, hitusen erakkoluonnetta löytyy :D Mutta mikä mahtava fiilis onkaan, kun salille on taas kiva mennä, ja odotan aina innolla jo seuraavaa kertaa. Syksyn treenaamattomuus pakottaa nyt odottelemaan hieman pidempäänkin kuin haluaisin, sillä arvatkaa vaan kipeytyvätkö paikat. Nimim. kävellyt kuin ankka viimeiset kaksi viikkoa.

1001156


Kaikista parhaimmalta juuri nyt tuntuu luonnossa liikkuminen. Hiljaisilla poluilla, joilla ei juuri ole vastaantulijoita. Mukana on vain musiikkia, tai sitten se kaikkein mieluisin lenkkiseuralainen. Kuntosali tulee hyvänä kakkosena. Olo on kaikinpuolin helpottunut, kun kallis kuntosalikortti ei enää polttele treenikassin pohjalla, ja liikkua saa oman aikataulun ja fiiliksen mukaan. Näillä eväillä siis kohti kevättä, ja aurinkoisempia lenkkipolkuja. 

P1050063

P1050042
P1050076
Loppukevennyksenä erään aamulenkin varrella otetut kuvat joissa yritin kerrankin katsoa suoraan kameraan. Kamalaa touhua. Kuvaajan mielestä paras (pönötys)otos oli tämä:


1001154



Omasta mielestä taas ehdottomasti tämä:


1001155


Hauskaa viikonloppua!


-Salla-


Ps. Ainiin, mikä teille on se kaikkein mieluisin liikuntamuoto? Liikutteko mieluummin porukassa, vai yksin tai esim. parhaan ystävän kanssa? Entä onko kenties joku laji jonka olette vuosien jälkeen uudestaan löytäneet?  Niin hurjalta kuin se kuulostaakin, niin mua kiinnostaisi pitkästä aikaa kokeilla joitain perinteisiä talvilajeja. Siis niitä jotka kouluaikoina nostivat niskavillat pystyyn pelkästä ajatuksesta. Liekköhän enää osaisin edes asentaa suksia jalkaan oikeinpäin...


10 kommenttia:

  1. Nyt on aivan pakko ensimmäiseksi kysyä, millä salilla aloit käymään? Itselläni myös kuntosalijäsenyys polttelee (harmi ettei niitä kaloreita) takataskussa, tosin se oli nyt tauolla 3kk. Helmikuussa se alkaisi taas ja sitä mukaa ilmeisesti se kuuluisa kesäkunnon tavoittelu... Jätettäköön nyt tavoite vuosiluvut mainitsematta ;) Pidän kyllä punttien heiluttelusta, kunhan makuun pääsee! Tykkään liikkua yksin, mutta toisinaan on kiva saada salillekin seuraa jos ei ihan höpöhommiksi mene. Lenkillä kävisin mieluiten ystävän kanssa :)

    Onko tuo kuvissa näkyvä takki mistä ja miten kovilla pakkasilla tarkenee? Itselleni varustelu on todella isossa roolissa liikunnan mielekkyydestä kun puhutaan: paskoilla vehkeillä ei huvita heilua! Olipas muuten kiva nähdä kasvosi edestäkin, hitsi että olet kaunis :) Kiva kun on omat kuvaajat mukana, pitäisi minunkin yrittää joku houkutella! Ja nyt tuli jo niin pitkä kommentti että taidan lopettaa tähän :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käyn työpaikan kautta tuolla salilla, joka on siis meidän päiväkotiväen käytössä (näitä harvoja työsuhde-etuja...) Saa nähdä alkaako tässä jossain vaiheessa kaivata jäsenyyttä taas johonkin muualle mutta toistaiseksi mennään näillä.

      Tuo varustelukysymys on muuten ihan totta! Omat salikamppeet pitäisi kyllä päivittää, mutta kun en oikein ole vielä päässyt mukaan tähän trikoohuumaan :D Ihanan värisiä treenihousuja olisi tarjolla, mutta mulla on aina jotenkin puolialaston olo semmoiset ihoa nuolevat pöksyt jalassa. Tuo takki on h&m:ltä, ja on ollut tosi hyvä jos lähtee esim. pikkupakkasella juoksulenkille ja pukee alle vaikka ohuen juoksupaidan. Näkyy muuten olevan tämäkin vuoden mallistossa.

      Kiitos Maaria kauniista sanoista <3 Tosi harvoin sattuu itsellekin näitä tilanteita, että saan kameran taakse jonkun avuksi, mutta jospa tulevaisuudessa onnistuisi vähän useammin. Pitkät kommentit on aina mukavaa luettavaa, joten älä toki kesken lopeta! :D

      Kiitos vielä kerran, ja leppoisaa sunnnuntaipäivää sinulle! <3

      Poista
  2. Luonnossa liikkuminen ja kävely on minun lajini. Se, että saa olla omien ajatusten kanssa rauhassa. Koetan kotona myös säännöllisesti venytellä ja jumpata, mutta mikään ei kyllä voita luontoa ja kävelyä omalla kohdalla. Keli saa oikeastaan olla mikä tahansa siinä kohdassa, aina tulee mentyä ja ulkoiltua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, samoilla linjoilla täälläkin. Monesti jokin pitkään pohdituttanut asiakin ratkeaa luontopolulla kulkiessa kuin itsestään. Kelikin on loppujen lopuksi hyvin pitkälle varustelukysymys.

      Kiitos kommentista Satu ja mukavaa sunnuntai-iltaa! :)

      Poista
  3. Moikka! Vastavierailulla ja sinullahan on tosi kiva blogi! Ihanat kuvat talvisesta Kuopiosta. <3 Liityinpa samalla lukijaksi. :)

    Ja voi että minä odotan sitä, että pääsen taas pian liikkumaan normaalisti. Raskaus ja synnytys on nyt onneksi takana ja tänään pääsin jo reippaalle kävelylle - pitkästä aikaa. Jo ajatus siitä, että pääsen pian rehkimään oikein kunnolla piristää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava juttu että pidit ja liityit joukkoon! :)

      Toivotaan että kevättalvi tuo meille paljon kauniita ulkoilukelejä! Onnittelut sinulle vielä uudesta pienokaisesta, ja mukava kuulla että olet jo päässyt nauttimaan liikunnasta.

      Kiitokset kommentista ja vielä kerran, tervetuloa mukaan!












      Poista
  4. Ihanat kuvat tässä postauksessa! :) Suloinen olet, hyvät nuo pönötyskuvat. Miulla kans liikkuminen on vähän "vaikeaa", kun en pidä lenkkeilystä enkä kuntosaleista. Joten mie tanssin ja se onkin ollut hyvä harrastus, pysynyt mukana yhdeksän vuotta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai siekin tanssit :) Se on kyllä semmoinen liikuntamuoto jonka pariin ei juuri houkutella tarvitse. Mulla on ollut vähän taukoa, mutta nyt suunnittelin kokeilevani taas latinosta, jos se lantio vielä johonkin suuntaan liikahtaisi.

      Kiitos Vivian ihanista sanoista. Nostan edelleen hattua sinulle ja teille kaikille jotka osaatte olla kameran edessä luonnollisesti. Ehkä jonain päivänä minäkin pönötän edes hieman vähemmän...

      Poista
  5. Ihana ja hauska postaus, kauniita kuvia :) Itsellänikin on kuntoilufiilikset tällä hetkellä hakusessa, yksinkertaisesti ei vaan huvita lähteä tuonne lumipyryyn tarpomaan. Jotenkin tässä kaikessa ihmisten fitness-huumassa tuntuu, että tarvitsee potea huonoa omaa tuntoa siitä, jos itse valitsee lenkkeilyn sijasta sohvalla makoilun. Onneksi kevät on kohta tuloillaan, jolloin aina iskee lenkkeily inspis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samaa olen Minna miettinyt itsekin. Sitähän on nykyään ihan outo jos vetää mieluummin lonkkaa kuin leukoja. Mutta kylläpä vaan tuntuu hitsin hyvälle kun on oppinut ottamaan vähän rennommin. Joskus aiemmin liikuin paljon enemmän, mutta eipä juuri jäänyt aikaa muille harrastuksille.

      Ja tosiaan, odotellaan sitä kevättä, eiköhän ne lenkkipolut meitä kutsu sitten ihan uudella tavalla taas :)

      Poista