lauantai 27. syyskuuta 2014

Ruskaretkellä

Tänä aamuna heräsin sillä fiiliksellä, että nyt on pakko päästä pois kaupungista. Luontoon ja raikkaaseen ilmaan. Jonnekin korpeen, jossa ei näy muuta kuin metsää, suota ja pitkospuita silmänkantamattomiin. Siispä eväät reppuun, kumpparit jalkaan ja retkiseuraksi se kaikkein rakkain.

Rautavaara 3

Rautavaara 4

Perillä tulvahti nenään ihana metsän ja suon tuoksu. Ruskan värit ovat nyt parhaimmillaan, joten kuvattavaa riitti. Alan muuten olla hieman neuroottinen tuon kameran suhteen, sillä pelkään kokoajan pudottavani sen tms. Liukkaat pitkospuut ja kumpparit toivat melkoisesti lisähaastetta pystyssä pysymiseen. Jotenkuten kompuroin eteenpäin ja yritin samalla olla pudottamatta kameraa suohon. Muutaman kuvankin olen siinä samalla saanut näköjään räpsäistyä.

Rautavaara 6

Rautavaara 2







On ihmeellistä, miten metsässä liikkuminen voi vaikuttaa mielialaan. Se pikkuisen uupunut, kiireinen äkäpussi jää jonnekin luontopolun varteen, ja metsästä palaa paljon seesteisemmillä fiiliksillä varustettu nainen. Kauniit maisemat, tuoksut ja luonnon äänet auttavat pääsemään irti stressistä ja voimavaroja syövistä ajatuksista. Parhaat ideat kuvaamiseen tai kirjoittamiseen (tai mihin asiaan nyt tahansa) tuntuvat myös syntyvän aina luonnossa liikkuessa.

Rautavaara1

Rautavaara 8

iso mänty

puu 2

Tyyliasioita ei paljon tullut lähtiessä pohdittua, kuten näkyy :D Ulkoiluhousujen lahkeet vaan kumppareiden sisään ja eräjorma-lookki on valmis. Pakko myöntää että välillä on päiviä, jolloin en jaksaisi suoda ajatustakaan sille miltä näytän tai mitä puen päälleni.


Olisi kiva kuulla, millainen suhde teillä on luontoon tai luonnossa liikkumiseen? Onko jollain muulla pakottava tarve päästä välillä korpeen tarpomaan? =P

8 kommenttia:

  1. Miten kauniita kuvia! Mulla olisi kyllä tarve päästä ruskamehtään, mutta vielä on jäänyt haaveeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Ansku :) Kuvasin ekaa kertaa uudella objektiivilla, enkä ihan vielä päässyt jyvälle mitä kaikkea sillä saa aikaiseksi. Vielä kerkee ruskaa ihastelemaan, taitaa olla nyt just parhaimmillaan.

      Poista
  2. Mulla on myös hyvin läheinen suhde luonnon kanssa.. tai siis mikäli pääsen luontoon, niin se hyvän olon tunne minkä koen on jotain mahtavaa. Sielun hoidoksi myös kutsutaan :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelinkin, että jotain tästä aiheesta aiemmin kirjoitit/mainitsit. Oulussa on kyllä ihana luonto merenrantoineen! Viikon päästä tulen itsekin rannikon suuntaan, enkä malttaisi millään odottaa että nään syksyisen merenrannan!

      Poista
  3. Oi ihanan syksyisiä kuvia! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aino! En tunnu saavan tarpeekseni noista väreistä. Jatkuvasti tekisi mieli olla jossain puskassa kameran kanssa kyykkimässä. Sanokaa armaat lukijat heti kun alkaa tulla yliannostus tästä syksyn fiilistelystä. Tuolla vaan on juuri nyt niin mahdottoman kaunista!

      Poista
  4. Liian vähän tulee luonnossa tarvottua. Mutta aina kun siellä on, sielu lepää. Metsän tuoksu ja äänet <3 Pitäisi enemmän puuhata luonnossa. Nimenomaan vähän kauempana kaupungin hälinästä, halpaa terapiaa! Kauniita kuvia olet ottanut, ja lookkisi on juuri passeli noihin maisemiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halpaa terapiaa nimenomaan. Istuttiin miehen kanssa lauantaina tuolla keskellä metsää, ja tuntui niin oudolla tavalla hienolle kun ympärillä oli TÄYSIN hiljaista. Itseäni jatkuva meteli ja informaatiotulva kuormittavat nopeasti, mutta nämä reissut lataavat akkuja aika hyvin :)

      Kiitos jälleen Maaria. Täytyy sanoa että nätit kumpparit voivat pelastaa paljon :D

      Poista